lauantai 9. elokuuta 2008

Juhlapäivä ja arvonta



Tänään bloginpitoani on kestänyt tasan 1 vuosi. Aloitin tuolla vuodatuksen puolella ja muutimme blogikoirani kanssa tänne bloggeriin talvella. Vuoteen on mahtunut monenlaista: välillä aktiivisempaa päivittämistä ja välillä hieman harvemmin. Mutta hauskaa on ollut! Se on pääasia ja mikä parasta: tätä kautta olen saanut uusia ystäviä ja tuttavuuksia! Lisäksi omat työt tulee dokumentoitua.

Ja tähän saavutukseen kuuluu arvonta, vai kuinka? Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen ja kertomalla mikä on ollut sinulle tähän mennessä kaikkein rakkain neuletyö ja mikä aiheuttaa vieläkin inhon väristyksiä. Vastausaikaa toivottavasti riittävästi: puhallan pelin poikki kun olympialaiset loppuvat. Eli eikun vastailemaan.

47 kommenttia:

san kirjoitti...

Ensimmäinen vastaaja ei koskaan voita, mutta eihän se mitään.

Rakkain neuletyö... Se on varmaan ollut jokin aikaa sitten valmistunut Pinwheel Sweater itselle. Siitä näki jo vaiheessa, että siitä tulee hyvä ja pidän sitä paljon. Lanka oli mukavaa ja työ edistyi kivasti.

Kauhein, inhottavin, vihattavin... Ensimmäinen kärjestä aloittamani sukka, jonka palmikot ja lanka vihasivat toisiaan. Kiukulla neuloin ensimmäisen sukan hammasta purren. Sitten päätin, että elämä on liian lyhyt tällaiseen. Vihasin jokaista silmukkaa.

SatuU kirjoitti...

Hihhei ja ONNEA!!! En minäkään ikinä voita mitään, mutta kommentoidahan pitää ;-)

Rakkain...hmm...siihen on sellainen viha-rakkaussuhde...nimittäin Icarukseen, jonka tein toissasyksynä. Kovan työn takana, ja joka paikka alpakkalangan karvoissa... mutta kun se lopulta valmistui, siitä tuli ihana!

Kauhein työ on varmasti ollut kaikki isot puuvillaneuleenALUT joita on jo useita... ei niistä vaan tule mitään. Puuvilla ja minä ei olla kavereita.... Taas yritän "ystävystyä" puuvillalangan kanssa, olympianeuleessa, mutta tuskaa sekin on. Huoh. ;-)

Terkkuja teille koko perheelle, ja rapsutusta Petelle!!

Krista kirjoitti...

Onnea vaan!!! En kyllä ole ikinä mitään voittanut, mutta kommentoidaan silti...

Mieluisin neuletyö on ensimmäinen Kiri-huivini vironvillasta.

Kamalin työ...ehdottomasti roseekukkaponcho mohairista. Ei se kyllä ikinä tullut edes valmiiksi...

Suopursu kirjoitti...

Minullakin on sellainen viha-rakkaussuhde erääseen työhön. Tein omia häitäni varten pitsihihattimen, jonka ehdin purkaa varmaan kolme kertaa ennenkuin olin lopulta tyytyväinen. Lopputulosta rakastan (ja osansa tietysti vaikuttaa päivä, jolloin sitä käytin), mutta työn tekeminen oli yhtä tuskaa.

Anni kirjoitti...

Onnea juhlapäivän johdosta :)

Mulla on ehdottomasti rakkain neule ollut sellainen tilkuista kasattu villapaita, jonka tein alunperin poikaystävälleni (nykyisin miehelleni), mutta itse kuitenkin enemmän päädyin sitä käyttämään :)
kamala tuherrus, mutta kuitenkin niin ihana...

Vihatuimpien lista on pitkä....
puuvillaneuleet, kirjoneulesukat ja nyt viimeisimpänä ihan vaan raidalliset sukat...

catariina kirjoitti...

onnea blogillesi,
mun rakkain neuletyö on ollut Kiri-huivi,siitä lähti kipinä huivien maailmaan.
Ja kauhein ne sukat joiden nimeä en enää muista ja jotka ei koskaan valmistuneet,pientä palmikkoa kääntäen ja vääntäen

rasa kirjoitti...

Onnea :-)

Mielityö tuppaa olemaan juuri se joka on käsillä ja edistyy hyvin.

Tällä hetkellä inhoan Liesel-huivia, lähinnä kai koska se ei vaan suju..

aura kirjoitti...

Ihania on monta, kaikkein ihanin ehkä kuitenkin paloista virkattu peitto, jota tein kauan ja hartaasti. Sen alle on ihana käpertyä, varsinkin kun ilmat ovat taas viilentyneet.

Kamalinta taas ei ole ollenkaan niin vaikea valita. Miehelleni neuloin varmaan monta vuotta mustasta, ohuesta puuvillalangasta 3mm puikoilla paidan (koko XXL). 3o3n-joustinta. Lisäksi lanka loppui kesken ja saumat ompelin paksummalla langalla. Paita on liian leveä ja liian lyhyt ja hihat eivät istu kovinkaan kauniisti. Eli kamala tehdä ja vielä kamalamman näköinen.

Anonyymi kirjoitti...

Ihania ovat kaikki, jotka sopii suurin piirtein päälle. Onhan noita tullut tehtyä pikkutytöstä lähtien, niin ja myös liinat ym.on suosikkeja. Mutta kun paljon tekee, niin tuleehan niitä susiakin. Erityisesti muistan yhden puseron, jonka tein kerran kesälomalla ja sitten purkasin, menipä totisesti loma talteen! Hyvää viikonloppua, ehkä ensi viikon tapaamisessa nähdään. Terv. Pirjo

Eija kirjoitti...

Onnea yksi vuotispäivänä. Terveisiä Haapajärveltä sotilasvalasta. Jaa mikähän mahtais olla rakkain varmaan se on gongista tehty villatakki ja toppi.
Inhokkeja on niin monta ja ne aikaa päivää hävitetty sinne mihin kuuluvatkin.

Tuija kirjoitti...

Onnea juhlapäivän johdosta!

Yllättävän vaikea kysymys. Rakkaimman virkkaustyön olisin voinut nimetä heti, mutta neuleet..?

Kauheat neuleet on purettu pois ja unohdettu. Heh, mutta sittenhän se onkin yksi tyttärelle mohairlangasta neulottu pusero, joka ei ollutkaan hänelle mieleinen. Eikä sitä pysty purkamaan!

Olisiko rakkain sitten aikoinaan emäntäkoulussa neulottu vauvanmekko, jolle sain käyttäjän vuosia myöhemmin. Luultavasti mekko on tallella, täytyykin kuvata se :)

Kirsi kirjoitti...

Onnea onnea Blogille.

Suosikkeja on noi pellavahuivit ja inhokit yleensä menee purkuun ja niitä ei hirveesti muistella.

Palaga kirjoitti...

Onnittelut 1vuotiaalle!

Rakkain työ oli varmaan ensimmäinen neulepuku omalle pojalleni 23 vuotta sitten.

Inhokki on eräs ruskeasta puuvillasta aloitettu liivi. Inhoan niin sitä väriä, että on vieläkin purkamatta.

Taija K kirjoitti...

Inhon väristyksiä ja purkuaikeita aiheuttaa talvella tekemäni Wisteria Lane -neuletakki Rowan Cotton Braidista. Se oli alkuun ihan kiva, mutta yhden päivän päällä oltuaan se on roikahtanut ihan järkyttäviin mittoihin ja on kerrassaa kamala. Se on purettava, mutta toisaalta mitä h...ä teen tuommoisella langalla purettunakaan..

Lempineule onkin sitten vaikeampi kysymys, koska niitä on useita. Eniten olen päälläni pitänyt Novita Ainosta tehtyä kirjoneuleliiviä, joten sanotaan vaikkapa se.

Onnea yksivuotiaalle!

Satu H kirjoitti...

onnea vuosikkaalle! äkkiä se aika vaan menee. :)

jaa-a...mikähän ois rakkain...cavern gardigan on ainakin pidetyin. :)

inhottavin on varmaan joku epäonnistunut tekele joka on saanut purkutuomion. :D

Ellu kirjoitti...

Ensinnä onnea kovasti yksi vuotiaalle! :)

Kysymys on paha... Rakkain työ on kaiketi viime talvena valmistuneet Chevalier lapaset. Niitä ainakin oon pitänyt ihan hulluna. Talvella siis! Niin kovasti en niitä rakasta, että kesälläkin olisin pitäny! ;)

Ja se kamalin inhokki... En oikein osaa sanoa tuohon mitään. Olisiko se tuo ikuisuus neuleeni Kevät huivi, joka ei ota valmistuakseen ikinä!?

JaanaM kirjoitti...

Kovasti paljon onnea 1-vuotiaalle!

Rakkain työ, hmmm. tosi paha.. Ehkäpä ainakin mielenkiintoisin oli eräs Zermatt-langasta tehty pusero itselleni. Enpä juuri silti ole sitä pitänyt :)

Kamalin, paha tämäkin. Muutama olisi, jotka ovat jääneet jostain syystä kesken.. Ex-avopin jakku, se kyllä oli tehty salomonin solmuilla. Tai siis ei nimenomaan ole tehty, kun se jäi kesken ;)

Anitta kirjoitti...

Onnea 1-vuotiaalle!
Mieleisintä työtä on vaikea nimetä. Ensimmäinen lempparityö oli mohairpusero joskus 50-luvulla. Sitten 60-luvulla tein innolla valkoisia villapuseroita..
Inhokkeja ei ole tainnut neulepuolella olla ollenkaan. Yksi intarsiavillatakki kyllä kyrsi tehdessä, mutta oli lopulta tosi kiva. Nyt nyhrään kirjoneulelapasten kanssa ja se onkin mulla sellainen ketutustyö että saa nähdä saanko toista lapasta tehtyä kun ekaan on mennyt jo kuukausi ja peukalon kohdassa vasta ollaan menossa.

piipe kirjoitti...

Heipsan.
Tulin mielenkiinnosta tänne kattomaan että miltä täällä näyttää.
No ko kerta kysyin mieleen painuvinta kudontaa nii se oli ja on yks villa paita. Olin lukiossa ja aloin kutoa pitkää villatakkia. Kudoin ja luin samalla kokeisiin nii ohjeessa takin olis pitäny olla polviin asti pitkä, mutta loppupeleissä se olikin nilkkoihin asti ko vaan kuto ja kuto... Mutta on ollu mieluinen ja käytössä aina talvella... Lämmin se ainaki on.

Aiju kirjoitti...

Heippa ja onnea 1-vuotiaalle!

Minulle taitaa kaikkein rakkain työ näistä tähänastisista olla sateenkaari-Vironvillasta neulomani Revontuli. Ihan on mahdotonta olla pahantuulinen tai masentunut kun sitä katselee.

Kaikista ällöintä työtä ei olekaan vaikea miettiä; revin nimittäin juuri äsken puikot irti siitä :) Kyseessä on puuvilla-villalangasta neulomani sukka "ihanilla" turkooseilla ja oransseilla raidoilla. Jaiks.

Katja kirjoitti...

Rakkain neuletyö on varmaankin ala-asteella tekemäni villasukat, jotka ovat edelleen käytössä. ja inhoa aiheuttaa ympyrätakki, jota en ole koskaan pitänyt...

Talutin kirjoitti...

Onnea juhlapäivänä :)

Rakkain neuletyöni on varmaan jo edesmenneet kirjoneulesukkani. Tykkäsin niistä tooosi paljon, eikä vähiten siksi, että ne olivat oman pään tuotoksia.

Ja inhottavin, tai no ehkä Harmittavin olisi parempi sana. Vajaa vuosi sitten raidallisesta veikasta neulotut Olgat. Niissä ei raidat täsmää ja se saa Aina harmittamaan, kun pukee sukat jalkaan.

Ai minäkö turhan tarkka :D

emilia kirjoitti...

onnea blogille! hauskan kysymyksen keksit :)
rakkain neuletyö ois ehkäpä mun oma häähuivi-hyrna. sit inhottavin on semmonen novitan ohjeella 90-luvun puolivälissä tehty tunikamallinen pitsineulepusero. epähuomiossa neuloin keskelle etukappaletta yhden kerän väärää värjäyserää. enkä huomannu vasta kuin valmiissa työssä :( aina harmitti, kun pidin paitaa päällä, eikä sitä sit hirveästi tullut pidettyäkään.

MimosaKoo kirjoitti...

Onnea blogille,huimasti lukijoita vuodessa!
Nuorena olin minäkin ahkera neuloja, tuli tehtyä muutama villapaitakin. Nykyisin hartiakivut rajoittavat neulomista, joten tulee tehtyä vain pieniä juttuja.

Rakkain neuletyö on varmaan ollut 7.-luokalla neulottu punainen patenttipusero.

Ikävin muisto on jäänyt n. 7v. sitten aloitetusta, ja melkein valmiiksi asti saadusta puserosta pojalleni. Se pusero ei nyt sitten tietenkään mahtuisi enää päälle, vaikka sen valmiiksi saisinkin.

Ihailen sinua, kun olet niin ahkera neuloja!

Leena kirjoitti...

Onneksi olkoon 1 v.!
Jaaha, rakkain neuletyö...? Olisikohan joku lukuisista huiveista/shaaleista, en kyllä osaa nimetä mikä, kaikki on täyttäneet tarkoituksensa aikansa.

Inhokki taas on joku niistä isotöisistä puseroista, jotka osoittautuivat lopulta vääränkokoiseksi,yleensä ylisuureksi, eli työ meni hukkaan.

Rouva Oranssi kirjoitti...

Onnea! Bloginpito on iloinen asia, ja me lukijat saamme nauttia.

Yksi rakkaimmista on kolmevuotiaalle esikoiselle tusina vuotta sitten neulottu kirjoneuleinen lehmäpaita. Tulin aina sen katsomisesta hyvälle tuulelle. Yksi inhokeista oli lankansa takia Novitan Maxi Mohairista aloitettu pusero, jonka purin. Ponchon tein samasta langasta hampaita kiristellen.

Tupuna kirjoitti...

Viimmeisistä töistä rakkain on Minttumaarihuivi:)
Keskenjääneet vauvan pitsineuleiset housut bambulangasta:(

Pirena kirjoitti...

Onnea paljon vaan. Niin vaikea sanoa rakkaimmasta, kun niitä on niin paljon. Valkoisesta karitsanvillasta ( oman äitini kehräämästä) pitsineuleella neulottu vauvan villatakki.
Inhottavin keltaisesta akryylilangasta neulottu lyhythihainen pusero (70-luvulla), kun ei ollut vielä vara ostaa kalliimpia ja hyvälaatuisia lankoja.

Edina kirjoitti...

Onnittelut 1-vuotiaalle! =)

Minähän en siis neulo, mutta rakkain käsityö taitaa olla ihana Novitan Woolista haarukkapitsillä virkattu pashmina. Kaunis ja lämmin.

Inhokkeja ovat kaikki kouluaikaiset neuleet, joista yksikään ei koskaan valmistunut, käsiala oli kamalaa, opettaja arvosteli jokaista silmukkaa... onko ihme etten vieläkään uskaltaudu neulomaan?!

hasbu kirjoitti...

Onnittelut!

Rakkain työ taitaa olla teini-iässä neulottu villatakki. Kovin on jo nuhjuinen, mutta ihana kotitakki!

Inhottavin? Kirjoneulepusero, jonka aloitin joskus kymmenen vuotta sitten ja joka on edelleen kesken.

Enkeli kirjoitti...

Onnea 1v:lle :D

Vastataans ny, vaikkei arpaonni koskaan suosikkaan ;)

Jaa'a..mieluisia töitä on ollu aika monta.. Niinkuin joku tuossa mainitsi, niin yleensä ne jotka ovat puikolla ja valmistuvat kivuttomasti ja nopeaan. Jos ny joku pitää nostaa mieluismmaks, ois sit kai odotusaikana (kesä -06) neulomani oranssi neuleasu lapselleni, vaikkakaan se ei silloin ollu kovin mieluisa tehdä. oli periaatteessa ensimmäinen ohjeesta neulomani juttu.

Ja inhottavin on nyt kyllä helppo sanoa, (ainakin) Novita kesä -08 lehdessä olut neulottu liina tuotti aika lailla harmaita hiuksia..

sanne kirjoitti...

Lämpimät onnitelut vuosipäivän johdosta!
Rakkain neuletyöni on kyllä maailman tylsin ja mielikuvituksettomin...mutta itselleni kudotut sukat. Olen kutonut kyllä sukkia koko suvulle, naapureille, tutuille ja tutun tutuille ja täysin vieraillekkin, mutta vasta tänä kesänä kudoin ensimmäiset sukat itselleni!

Niitä ei niin rakkaita tunteita herättävä työ on itseasiassa vieläkin puikoilla...eikä muuten varmaan valmistu ihan lähiaikoina. Liivi Novitan Kuurasta.

Eila kirjoitti...

Onnea blogillesi!
Olisko rakkain neuletyö harmaa kittenmohairista tehty boleropaita, ohje Ullasta. Sitten yhtä neuletta en ole pitänyt yhtään kertaa: toppi jostain ihme langasta...

sartsa kirjoitti...

Onnea blogillesi ja tietysti sen pitäjälle!
Vaikea kysymys, mut olin aika ylpee kun sain tehtyä palmikkosukat aika pitkällä varrella. Sukka on muutenkin aika uus juttu mulle.
Pahimmat työt on vissiin jääneet puikoille, kun en tiiä vieläkään mikä siitä yhestäkin on tulossa. Sit yks villatakki, johon halusin vetoketjun, enkä osannu laittaa sitä siihen. Sittemmin oon saanu neuvoja ja viimeisimpään yritykseeni vetoketju onnistu.

Heinis kirjoitti...

Onnea 1-vuotiaalle!

Rakkain neuletyö oli neulesetti esikoiselleni vuonna 1992. Siihen liittyi niin paljon odotuksia ja tunnetta: http://noitaklubi.blogspot.com/2008/02/voi-tt-elmt.html

Kauhein, tylsin ja keljuin oli neulepusero, jonka tein vääntämällä väkisin yli 20 vuoden kuluttua aloituksesta: http://noitaklubi.blogspot.com/2008/02/projektin-loppuraportti.html

Olin aloittanut puseron joskus -85 tai -86, innoissani ja omasta päästä. Tuollaiset kai olivat käypiä siihen aikaan, ja oli vielä musta-harmaa-punainen-kausi. Työn loppuun saattamisesta tuli elämääkin isompi asia. Viikko sitten lahjoitin puseron hyväntekeväisyyteen...

Tarja kirjoitti...

Rakkaimmat on ne useat Vihervaarat eri väreissä,tekisi mieli tehdä taas : D

Inhon väristyksiä ei oikein ole,nykyään epäonnistumiset naurattaa.

Kaisa kirjoitti...

Onnea blogillesi!

Rakkaimmat neuletyöt ovat ehkäpä ensimmäiset lapaset ja sukat ala-aste ajoilta. Ovat edelleen tallessa. Inhotusta herättävät yläasteella neulotut pitkävartiset sukat, joihin opettaja käski laittamaan aivan liikaa silmukoita ja jotka mahtuisivat kokonsa puolesta vaikka norsulle. Niissä oli hirveä työ mutta eihän sen kokoisia sukkia voi käyttää.

Tui kirjoitti...

Kyllä rakkain on varmaan a dollar and a half cardigan jonka tein viime kesänä, sitä on tullut käytettyä todella todella paljon. Ja se oli ensimmäisiä isompia töitä jonka neuloin lontooksi.

Kauhein, inhottavin. Hm. Kyllä ne on varmaan Laikalle tehdyt space invaders-sukat joita oikeasti loppua kohden jo vihasin koska ne oli niin tuskalliset neuloa.

Ja onnea vuosikkaalle! :)

tuijam kirjoitti...

rakkaimpia neuletöitä ovat varmaan jokainen kaunis sukkapari jonka saan aikaiseksi. Kerttu-malli on kerrassaan mainio!
Kamalimpia ovat aikoinaan puuvillasta neulotut puserot, eipä niitä tullut pidettyä edes yhtä kertaa.

naumanni kirjoitti...

Rakkaimpia on kaikki vauvoille neulotut lutuiset neuleet, inhokkeja on monta isälleni neulottua, epäonnistunutta villapaitaa...

mutsi kirjoitti...

Rakkaimpiin neuleisiin kuuluu vuosia sitten lapselleni neuloma haalari, samalla ohjeella on tehty nyt jo useampi versio.
Kauheimpia taitaa löytyä silloin nuoruudessa tehdysitä lapasista, tekoaika venyi joskus vuosiin ja kokoero saattoi vaihdella parilla S:stä XXL:ään.

Esikko kirjoitti...

Rakkain neuletyö on varmasti ollut esikoiselleni neuloma ensimmäinen vauvaneule - vaalenvioletti pusero, jossa nallet kirjoneuleena. Väristyksiä aiheuttaa samaiselle lapsukaiselle neulomani kirjoneule, jonka miehusta oli täynnä kukkia. Sain kyllä sen valmiiksi, mutta lopputulos ei ollut kaiken sen vaivan arvoinen.

http://villavaara.vuodatus.net

käksä kirjoitti...

Onnea vuoden vanhalle!
Rakkain neuletyö voisi olla vaikka woolista neulomani minttumaari-huivi, jonka tein siskolleni synttärilahjaksi viime keväänä. Sen huivin olisin halunnut pitää itse.
Kamalin... vaikeampi valita mikä niistä kaikista epäonnistuneista, kaapin perukoille haudatuista purkaantumista odottavista se kauhein voisi olla. Mainitaan vaikka viimeisin, novitan ohjeella bambusta neulottu tunika. Tein kahta kokoa omaani pienemmän ja silti siitä tuli lähinnä äitiysmekkoa muistuttava säkkimäinen epäsikiö. Että silleen, kiitos novita :D

Inkeri kirjoitti...

Onnea 1-vuotiaalle!
Rakkain neuletyöni on ehkä Rogue-paita. Se on myös ensimmäisiä englanninkielisellä ohjeella tehtyjä.
Kauhein, inhottavin joku sileää neuletta villapaita kokoa 56 kolmosen puikoilla eikä edes pyöröpuikoilla.

Pami kirjoitti...

Ja minulta meinasi tämä arvonta jäädä väliin. Tai jos olen jo vastannut, niin vain yksi arvontalippu. Ihan tosi, olen vastannut niin moniin arvontoihin, etten enää muistakaan, mutta pikasilmäyksellä ilman silmälaseja en nähnyt omaa vastaustani täällä! Kai... :-)

Siis rakkain neule on ehdottomasti yli 20 vuotta sitten tehty pyöröneulepusero, jota muistelen lämmöllä (se on johonkin hävinnyt, tai olen sen johonkin hävittänyt) Inhokkineuleita on välillä kaikki... :-)

Elisa kirjoitti...

Onnea! Tähän pitää varsin vastata, kun niin kiva aihekin.

Mun ehdoton rakkaus on knittyn ohjeella cascade 220-langasta neulottu forecast-paitani. Se on ihana ja pehmeä ja lämmin, eli kaikkea mitä vaadin villapaidalta :)

Inhokki täytyy olla jo joskus ala-asteella aloitettu villapaita, jossa ensin oli kamalan ruma vetoketju, joka veti koko neuleen kurttuun, ja väritkin oli minusta hirveät. Nyt villapaita on tuunauksen jälkeen parempi ilman vetoketjua ja uusilla väreillä, mutta ai että se edelleenkin minua karmii. Eipä oo tullut paljon käytettyä. Huh.

Taru kirjoitti...

Hei!
Voi mikä voimapommi olet! Ihania käsitöitä ja leivonnaisia/ruokia, otin muutaman reseptin, kun olivat niin herkullisia, kiitos, se tuo paljon iloa arkeen.
Löysin sivusi sattumaslta, kun googletin hasselpähkinäpuun hoito-ohjetta. Sitä en löytänyt, mutta Sinulla se kasvaa luonnossa! Me ollaan niin pohjoisessa (Keminmaa), ettei täällä varmaan eläisi talven yli. Ongelma onkin, miten saan sen pysymään elossa sisätiloissa??? Mahtava käppyräoksainen pensas se on.
Tuohon kysymykseen, mihin ihmiset ovat täällä vastailleet täytyy sanoa, että rakkain työ on ollut teini-iässä itse suunnittelemani raitainen neulepaita, jossa teksti "emmanuelle" aika rohkeaa, mutta oli kai muotia siihen aikaan, en muista, miksi sen tekstin siihen halusin, mutta siisti se oli ja tykätty. Harmi, etten jättänyt sitä tallelle itselleni, vaan hävitin muiden tekstiilien joukossa jossain vaiheessa. Inhokkia ei ole ollutkaan, ehkäpä sellaiset ovat sitten niitä, joita ei saa ikinä valmiiksi, tai on langan valmistus lopetettu, eikä löydy samaa enää mistään, silloin täytyy vain improvisoida =) Kiitos hienoista sivuista, täällä oli ilo vierailla!