perjantai 29. elokuuta 2008

Arvonta suoritettu

Omalta osalta flunssa on selätetty. Onneksi oli melko nopeasti ohimenevä tauti, ihan kuten esikoiseni minua lohdutti oman kokemuksensa pohjalta. Kuopus oireilee lievästi. Äiti toivoo ettei tauti hänen kohdaltaan pahene.

1-vuotisarvonnassa kyselin rakkainta ja kamalinta neulomusta. Oli kiva lukea muistojanne neulomisuran varrelta. Osalla rakkaimmat neuleet liittyivät johonkin merkittävään tapahtumaan, muistoon, osalla neule oli ollut ensimmäinen laatuaan ja siksi mieleenpainuva. Tai vain yksinkertaisesti mukava neulottava / pidettävä. Oma rakkain neuleeni on pusero, jonka tein rakkaalle aviomiehelleni avioliittomme alkuaikoina. Ensimmäinen suurempi neulomus, jolla osoitin hänelle taitojani; wirn* Aika hieman kulauttanut, mutta on kuitenkin vielä tallella.



Rakas on myös kauan siten valmistunut neuletakki. Akryylilankaa (silloin ei tainnut olla varaa muuhun) mutta mallin neulominen oli suuri nautinto: pitsiä ja palmikkoja, niitä minä rakastan, sopivasti vaihtelua. Oli myös osoitus itselle: selviydyin haasteesta ja sain jotain kaunista aikaiseksi. Se on sitä onnistumisen iloa joka palkitsee lukuisten epäonnistumisten keskellä.



Inhon väristyksiä aiheuttavat neuleet tuntuvat usein saavan kohtalokseen purkamisen tai ufoutumisen. Tai sitten inhokkeja ei haluta yksinkertaisesti muistella, ymmärrettävää:) Koko-ongelmat /materiaalit niissäkin aihetta inhoon usealle. Osalla inhokkimuistot liittyvät kouluun. Toivottavasti enää tänä päivänä ei käy niin. Positiivista kuitenkin, että se ei ole vaikuttanut myöhempään innostukseen. Oma inhokki: ylitse muiden epäonnistumisten on takavuosina tehty jättiläismäinen liivi. Lankana jokin silloin markkinoilla olleista Novitan paksuista langoista, nimeä en muista. Malli oli jossain Novitan ohjelehtisessä. Tarkoituksena oli pitää liiviä takin päällä, mutta aikeeksi jäi. Suurilla puikoilla, paksusta langasta, leveyden puolesta käyttäjäksi olisi mahtunut vaikka norsu ja vielä reilut palmikot, näky ei ollut mitenkään mieltä ylentävä:( Sitä ei muistella tätä enempää eikä kuvata kun sitä ei ole enää olemassakaan.

Ja sitten arvonnan voittaja: tällä kertaa onnetar (=arvontageneraattori) suosi kommentoijaa numerolla 45.



Pitkällisten ja monimutkaisten laskutoimitusten jälkeen numeron takaa paljastui Pami, onnittelut!! Pami lähetätkö minulle yhteystietosi wirkkuu ät gmail piste com osoitteeseeni.

Kiitos lukuisille muistoja jakaneille ja onnittelijoille! Teidän vuoksi tämä bloggaus on niin hauskaa ja innostavaa. Ja Taideneulotun takin saamat kommentit saavat minut aivan häkellyksiin, kiitos ja kumarrus!

Nyt työn alla isompana työnä huivivaihdon huivi ja sitähän ei vilautella etukäteen. Poistunkin tästä vapaapäiväni kunniaksi (siunattu lyhyempi työaika!) työstämään sitä. Huomenna työtä säestää pommien pauke. Meidän seudulla kun elokuun viimeinen viikonloppu vietetään Venetsialaisia, huvilakauden päättäjäisiä.

Oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

3 kommenttia:

SatuU kirjoitti...

Hih, minähän olen nähnytkin ainakin tuon mieluisen punaisen neuleen... se on kyllä kaunis!
Mukavaa vapaapäivän jatkoa ja iloisia paukkeita Venetsialaisten aikaan!!!
Terkkuja teille kaikille!!!

Pami kirjoitti...

IHANAA!! Kiitos, kiitos! Tässähän tuntee itsensä tosi onnekkaaksi. Ja kun minä meinasin missata koko arvonnan ja vastauskin on vähän...kröhm...pamimainen, sanoisinko :-)

Yhteystiedot tulevat kohta!

Leena kirjoitti...

Kiva kuulla neulomishistoriaa rakkaan käsityöharrastuksesi alkuajoilta!