Arvonta suoritettu

Omalta osalta flunssa on selätetty. Onneksi oli melko nopeasti ohimenevä tauti, ihan kuten esikoiseni minua lohdutti oman kokemuksensa pohjalta. Kuopus oireilee lievästi. Äiti toivoo ettei tauti hänen kohdaltaan pahene.

1-vuotisarvonnassa kyselin rakkainta ja kamalinta neulomusta. Oli kiva lukea muistojanne neulomisuran varrelta. Osalla rakkaimmat neuleet liittyivät johonkin merkittävään tapahtumaan, muistoon, osalla neule oli ollut ensimmäinen laatuaan ja siksi mieleenpainuva. Tai vain yksinkertaisesti mukava neulottava / pidettävä. Oma rakkain neuleeni on pusero, jonka tein rakkaalle aviomiehelleni avioliittomme alkuaikoina. Ensimmäinen suurempi neulomus, jolla osoitin hänelle taitojani; wirn* Aika hieman kulauttanut, mutta on kuitenkin vielä tallella.

Rakas on myös kauan siten valmistunut neuletakki. Akryylilankaa (silloin ei tainnut olla varaa muuhun) mutta mallin neulominen oli suuri nautinto: pitsiä ja palmikkoja, niitä minä rakastan, sopivasti vaihtelua. Oli myös osoitus itselle: selviydyin haasteesta ja sain jotain kaunista aikaiseksi. Se on sitä onnistumisen iloa joka palkitsee lukuisten epäonnistumisten keskellä.



Inhon väristyksiä aiheuttavat neuleet tuntuvat usein saavan kohtalokseen purkamisen tai ufoutumisen. Tai sitten inhokkeja ei haluta yksinkertaisesti muistella, ymmärrettävää:) Koko-ongelmat /materiaalit niissäkin aihetta inhoon usealle. Osalla inhokkimuistot liittyvät kouluun. Toivottavasti enää tänä päivänä ei käy niin. Positiivista kuitenkin, että se ei ole vaikuttanut myöhempään innostukseen. Oma inhokki: ylitse muiden epäonnistumisten on takavuosina tehty jättiläismäinen liivi. Lankana jokin silloin markkinoilla olleista Novitan paksuista langoista, nimeä en muista. Malli oli jossain Novitan ohjelehtisessä. Tarkoituksena oli pitää liiviä takin päällä, mutta aikeeksi jäi. Suurilla puikoilla, paksusta langasta, leveyden puolesta käyttäjäksi olisi mahtunut vaikka norsu ja vielä reilut palmikot, näky ei ollut mitenkään mieltä ylentävä:( Sitä ei muistella tätä enempää eikä kuvata kun sitä ei ole enää olemassakaan.

Ja sitten arvonnan voittaja: tällä kertaa onnetar (=arvontageneraattori) suosi kommentoijaa numerolla 45.

Pitkällisten ja monimutkaisten laskutoimitusten jälkeen numeron takaa paljastui Pami, onnittelut!! Pami lähetätkö minulle yhteystietosi wirkkuu ät gmail piste com osoitteeseeni.

Kiitos lukuisille muistoja jakaneille ja onnittelijoille! Teidän vuoksi tämä bloggaus on niin hauskaa ja innostavaa. Ja Taideneulotun takin saamat kommentit saavat minut aivan häkellyksiin, kiitos ja kumarrus!

Nyt työn alla isompana työnä huivivaihdon huivi ja sitähän ei vilautella etukäteen. Poistunkin tästä vapaapäiväni kunniaksi (siunattu lyhyempi työaika!) työstämään sitä. Huomenna työtä säestää pommien pauke. Meidän seudulla kun elokuun viimeinen viikonloppu vietetään Venetsialaisia, huvilakauden päättäjäisiä.

Oikein hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Pöpö jyllää

Ei tullut arvontaa valitettavasti vielä tälle illalle, ei. Flunssa totaalisesti jyrännyt minut alleen. Juuri ja juuri pakolliset asiat jaksaa tehdä. Palataan linjoille kun vointi hieman parempi.

Edit 27.8 Sny, kyselit puikkotilannettani. Knitpicksin irtopäät ovat puutelistalla. Minulla on pitkä kaapeli, joka on oivallinen suurissa töissä. Irtopäistä esim. koot 3,5, 4 ja 5 mm käyttökelpoisia, omistan vain 4,5 mm kokoiset.

Se on siinä!

Maalissa ollaan olympianeuleen kanssa. Eilen valmistui kaksi tuntia etuajassa:) Lankana Dropsin Alpaca ja Cotton Viscose 6 mm pyöröillä ja sukkiksilla. Hieman siitä tuli reilun kokoinen, mutta haitanneeko tuo kun on kyse neuletakista. Uskottava se on että kun mukana on puuvillaa niin aina tahtoo venyä minun käsialallani.

Muuten olen ihan tyytyväinen, väri on kiva ja neulepinta tuntuu pehmeältä. Tämä oli ensimmäinen pyöriöstä aloittamani isompi työ ja ensimmäinen myös jossa oli mukana kahta eri lankalaatua. En ainakaan muista, että olisin moista aikaisemmin toteuttanut. Nyt tiedän mitä ehdin parissa viikossa ja mitalikin saavutettiin!

1-vuotisarvonnan voittaja julistetaan huomenna, siihen asti ehtii vielä osallistua. Nyt työn alle pääsee huivivaihdon huivi ja patalaput. Kunhan pahimmasta flunssasta toivutaan.

It's ready, my olympic knitting. Just in time: two hours before the end of the olympics. It' s quite big cardigan but I don't mention about it. Yarn Drops Alpaca and Cotton Viscose together with 6 mm dpn and circs. And new projects wait: the kettle holders and the shawl. I take part to a finnish swap where we knit shawls to an other swap partner.

Seuraava väliaikaraportti

Langat ehtivät perille, kaksi tuntia ennen postin sulkeutumista viikonlopuksi! Työ jatkuu, nyt on enää itsestä kiinni tuleeko takista valmista ennen sunnuntai-iltaa.

Enempiä turisematta neulomaan lähtee hän! Hyvää viikonloppua olympiapajalta!

Olympiatunnelmia

Uusi lampunvarjostin??

Ei vaan olympianeuleeni valmistautumassa seuraavaan erään. Taideneulotun takin miehusta on paria kierrosta vaille valmis. Vielä olisi hihat jäljellä. Tiukkaa tekee, ansiotyö selkeästi haittaa neulomista. Olisi varmaan pitänyt ottaa lomaviikko:)

Ja nyt on lähellä iso, iso paniikki: lanka uhkaa kaikista laskelmista huolimatta loppua. Ohjeen mukaiset langat ja määrä oli hankittuna. Dropsin Alpacaa jäljellä vajaa kaksi kerää, Cotton viscosea reippaammin. Mahdollista on, että olen hukannut kerän jonnekin kun olen kuljettanut neuletta aina ja joka paikassa mukana.

Onneksi Tapion kauppa riensi apuun, kotikaupungissamme kun ei ole Dropsin lankoja myynnissä. Nyt jännitetään ehtiikö posti kuljettaa huomiseksi perille. Pitäkää peukkuja ja varpaita pystyssä!

Edellisen postauksen Snyni lähettämästä liinasta kyseltiin onko se neulottu: kyllä on ja kooltaan noin 80 cm.

Te, jotka ette ole vielä osallistuneet arvontaan: vielä ehtii. Aikaa olympialaisten päättymiseen saakka. Käykäähän kertomassa parhaimmat ja kamalimmat neulomuksenne!

Olen sanaton

Katsokaa, ihailkaa ja olkaa vapaasti kateellisia:) Jo toinen paketti SNY-paketti tässä kuussa!! Väri ja malli on tosi kaunis. Kiitos SNY, olet uskomaton!! Kuva ei anna oikeutta kauniille työlle, väri on upea hehkuva.

Olen mukana Secretwoolin sukkalankaklubissa ja ensimmäinen paketti on löytänyt tiensä minulle kuten muillekin. Mielenkiintoinen Indie Dyer, tiukkakierteinen Cherry Tree Hill, joista jokainen kerä on uniikki. Mielenkiintoiset värit, kiva kokeilla miten värit asettuvat valmiissa sukassa.

Kyllä yllätykset ovat kivoja!

This time only finnish, sorry!

Ranteenlämmittimet Ameeriikkaan / Mittens to my swap

Nämä ranteenlämmittimet matkasivat Knitters Treasure Swapin parilleni valtameren taakse. Malli Ullasta Nukkumaijan ranteenlämmittimet, lankana Seitsemän Veljestä ja puikot olisikohan olleet 3 mm. Malli oli tosi hauska, voisipa tehdä useammatkin. Ohjeesta poiketen jätin kiilalisäysten langankierrot näkyviin.

Mittens to my Knitters Treasure Swap partner. Pattern from the Ulla, Nukkumaijan ranteenlämmittimet, yarn Novita Seitsemän Veljestä with 3 mm dpn.

Edit: tämähän kuuluu Project Spectrumiin

Olympianeule valmistuu pikkuhiljaa, välillä iskee paniikki sekä epätoivo ja välillä usko siihen, että kyllä tämä tästä. Viikon päästä nähdään kuinkas oikein kävikään. Kun olympialaiset on saatu kunnialla (tai vähemmän kunnialla läpi), odottaa Patalapputalkoot ja Sukkasato, unohtamatta tietenkään Huivivaihtoa ja perjantaina alkavaa käsityökoulua. Ei ole pelkoa tekemisen loppumisesta, ei:) Näissä aatoksissa hyvää alkanutta viikkoa!

Psstt: 1- vuotisarvonta käynnissä vielä viikon verran, vielä ehtii osallistua!

Edit: Iso, iso Kiitos kaikille onnitteluista!!

Väliaikaraportti nro 1

Sulkekaa suosiolla silmänne: tämä kuva olympianeuleestani on suorastaan kammottava. Pyöreä neule puikoilla on yksi eniten inhoamistani kuvauskohteista ja vielä iltahämärissä!! On se pyöreä, kyllä, ja kuvauksen aikana kolmella pyöröpuikolla.. No ainakin käy selväksi että aloitettu on:)

Viikonlopun olimme matkoilla, silmukat loin autossa matkalla Kemiin juhlistamaan rakkaani kanssa 20- vuotishääpäivää. Viikonlopun aikana arvatenkin neulominen jäi vähemmälle automatkoja lukuunottamatta.

Aloitus autossa oli haasteellinen: muutaman kerran loin silmukat ennenkuin ne suostuivat liikkuvassa autossa (liekö tiessä erityisen paljon kuoppia?) asettumaan asialliseen järjestykseen sukkapuikoille. Sen jälkeen neule onkin nopeasti edennyt pisimmän pyöröpuikon vaiheeseen. Mutta pikkuhiljaa etenemistahti hidastumasssa silmukkaluvun kasvaessa kasvamistaan.

Ja tästä jatketaan, hiki pinnassa eteepäin. Väliaikaraportteja luvassa lisää kun seuraava etappi saavutetaan.

Tsemppiä kaikille kanssatikuttajille!