Kokeilimme myös elävän pajun punontaa. Letitin pajut ja lisäsin kivisilmän. Mielenkiintoinen työ ja vielä mielenkiintoisemmaksi muuttuu kun saa seurata sen kasvamista. Toivottavasti onnistun pitämään sen hengissä:)
Jalka on vähitellen paranemassa. Olen saanut liikkumaluvan, tosin liikaa rasitusta on vielä vältettävä. Ja huomenna koittaa Neiti Kuopuksen kauan odottama päivä: pieni Fanny- koira muuttaa kotiin. Vauva-aika koittakoon!!
6 kommenttia:
Oiiiiiiiiiii miten kivaa!! Siis että olet toipumassa ja että Fanni tulee! Tuskin maltan odottaa että nähdään!
Niin ja nuo pajujutut on aikas jänniä, kaikkea sitä keksitäänkin!
Onnea koijasta. (Nimimerkki yksitoistakuinen kusee sisälle, prkl.)
Yritähän parantua!
Pajunpunonta on raskasta, vaikka en ole tehnyt kuin pajukransseja.
Kyllä pajusta saa kaunista, ei kun niillä vain pihaa sisustamaan. Omat pajutyöni ovat kestäneet jo vuosia, liekö ikuisia. Terkkuja Fanni-vauvahauvalle!
kauniita pajutöitä, taatusti haasteellista hommaa tuo pajunpunonta!
Lähetä kommentti