tiistai 2. kesäkuuta 2009

Pajusta punottua

Käsityökoulussa kevätkauden yhtenä materiaalina työstimme pajua punomalla. "Selman" alun olenkin jo esitellyt aikaisemmin. Punontatekniikkana makkaratekniikka, joka oli työläs ja hidas työstettävä. Onneksi torni valmistettiin lähiopetuksena. Jos tehtävä olisi ollut etätyö, kesken olisi jäänyt. Siinä hän kuitenkin on:



Kokeilimme myös elävän pajun punontaa. Letitin pajut ja lisäsin kivisilmän. Mielenkiintoinen työ ja vielä mielenkiintoisemmaksi muuttuu kun saa seurata sen kasvamista. Toivottavasti onnistun pitämään sen hengissä:)



Jalka on vähitellen paranemassa. Olen saanut liikkumaluvan, tosin liikaa rasitusta on vielä vältettävä. Ja huomenna koittaa Neiti Kuopuksen kauan odottama päivä: pieni Fanny- koira muuttaa kotiin. Vauva-aika koittakoon!!

6 kommenttia:

SatuU kirjoitti...

Oiiiiiiiiiii miten kivaa!! Siis että olet toipumassa ja että Fanni tulee! Tuskin maltan odottaa että nähdään!
Niin ja nuo pajujutut on aikas jänniä, kaikkea sitä keksitäänkin!

Oranssi kirjoitti...

Onnea koijasta. (Nimimerkki yksitoistakuinen kusee sisälle, prkl.)

Pirjo kirjoitti...

Yritähän parantua!

Pirena kirjoitti...

Pajunpunonta on raskasta, vaikka en ole tehnyt kuin pajukransseja.

Leena kirjoitti...

Kyllä pajusta saa kaunista, ei kun niillä vain pihaa sisustamaan. Omat pajutyöni ovat kestäneet jo vuosia, liekö ikuisia. Terkkuja Fanni-vauvahauvalle!

Satu H kirjoitti...

kauniita pajutöitä, taatusti haasteellista hommaa tuo pajunpunonta!