Joskus joku malli tuntuu heti omalta. Huivien osalta Swallowtail Shawl:sta (IK Fall 2006) tiesin ensinäkemältä toteuttavani sen kerran ja ehkä toisenkin. Tässä versio 2 puuvillaisena. Oli ensimmäinen kolmiohuivi puuvillasta, ei venynyt niin pahasti kuin pelkäsin.
Tämän piti valmistua jo kesällä, mutta innostui marinoitumaan viimeisiä rivejä vaille useamman kuukauden, jäi raukka kiireisempien projektien jalkoihin. Nyt on sitäkin onnellisempi, kun pääsee piristämään harmaata syksyä:)
Tekniset tiedot:
Novita Tennessee 233 g uudessa lempparivärissäni
3,5 mm pitsiaddit.
Lopputulos: omasta mielestä onnistunut
Uusin perheenjäsenemme halusi myös kuviin. Herra Hiiri on viikossa tottunut omistajaansa ja viihtyy neidin kädellä kaikessa rauhassa maailmaa tutkimassa. Lähettää terveisiä emolle ja sisaruksille!
Okahiiren häntä on hyvin hauras ja niinhän meille kävi että ensimmäisten päivien karkureissujen seurauksena häntä irtosi. Onneksi ei menoa haittaa!
11 kommenttia:
Suloinen hiiri ja kaunis huivi.
Kannatti marinoida, tuli siitä niiiiiiin kaunis!!
Terkkuja vaan pikkuiselle ja teille kaikille muillekin!
Kaunis huivi ja söpöinen pikkuveitikka:)
Upean värinen huivi.
Voi, mikä hiiruli! Tuollainen räväkkä pinkki on yksi minunkin lempiväreistäni.
Ihanan värinen huivi!!! Aivan mahtava!
Aivan suloinen uusi perheenjäsen teillä!
wau, upee huivi ja ihana väri! :)
ihana on hiirupoika! eikä näytä yhtään hurjalta ilman häntää. :D enpä oo kyllä ennen tiennytkään että voivat pudottaa häntänä tolleen, niinko sisiliskot..
Voi mikä huivi-ihanuus, oikein namunen. Onhan tuo hiirikin...
IIIIhana hiiiru,korwat näyttää ihan heijastinkankaisilta :))) Ja upia on huiviki,sitä ihku-pinkkii :)
Ihania huiveja!
Pelkään hiiriä yli kaiken. Meiän pojilla oli 2 gerbiiliä muutaman vuoden ja ne piti niitä käsissä ja olalla ja vaikka missä. Miä olin ihan hysteerinen niiden kanssa. Poikia vaan nauratti! On se niin väärin.
Lähetä kommentti